... jotain lainattua ja jotain sinistä.

Pääsy ravintola-alalle oli mahtava asia Islan elämässä. Joskin alku oli hieman kankea, sillä kimppakyytinä toimiva ruosteinen romukasa jäi aina puoliväliin matkaa. Isla uskoi pääsevänsä joskus eteenpäin urallaan, eikä antanut vanhan rötiskän masentaa.

Dimitrin ja Islan viime tapaamisen jälkeen he olivat olleet harvoin yhteydessä toisiinsa. Islaa se ei haitannut, sillä uusi ala vaati paljon aikaa ja työtä, eikä miehestä pyörimässä nurkissa olisi kuin haittaa.

Tämä tässä on eräs kulkukoira, jonka Isla tapasi yksi päivä pihallaan. Se katsoi niin surullisesti Islaa, ettei hän voinut olla antamatta pientä herkkupalaa.

Heistä tuli pian hyvät ystävät ja Isla päätti tarjota koiralle kattoa pään päälle. Otra otti sen innoissaan vastaan, olihan se kuljeskellut ympäri Sýsluria jo hyvän aikaa.

Kun tuohta oli lompakkoon kertynyt jo vähän enemmän ylimääräistä, neiti päätti lähteä ostamaan pahan päivän varalle vaatteita. Mukaan lähtikin vanhoille päiville sopiva asu sekä tulevalle jälkikasvulle mekon. Isla näytti tietävän, että tulevaisuus toisi tullessaan tyttölapsen!

Myös Ann oli saapunut samaan kauppaan miehensä kanssa. Isla meni heti tervehtimään parasta ystäväänsä ja halasi häntä.
"Ihanaa nähdä sinut!" Isla sanoi aidosti iloisena. Ann hymyili, kuten aina.
"Niin sinuakin! Meidän pitäisi tavata useammin", Ann totesi vakavana ja Isla oli täysin samaa mieltä.

"Sinä sitten nappasit Sýslurin parhaimman poikamiehen!" Erik naureskeli ja tönäisi leikkisästi Islaa kylkeen. Nainen vain naurahteli miltei kuivasti ja hieroi kyynärpään osumakohtaa kädellään. Joko kaikki tiesivät hänestä ja Dimitristä!?

Erik vaikutti muutenkin hieman... omituiselta horjuvan kävelynsä ja kovaäänisen naurunsa kera. Isla loi kysyvän katseen Ann'iin, joka vain pudisti päätään pahoittelevan näköisenä. Jokin ei ollut kunnossa, mutta Isla ei vain tiennyt mikä.

Erikin yhä yrittäessä sopertaa jotain hauskaa Dimitristä ja Islasta, Islta käänsi selkänsä miehelle ja kieltäytyi kuuntelemasta moista roskaa. Vaikka Erik ei mitään pahaa sanonutkaan, kukaan ei jaksanut kuunnella sellaista sekoilemista.

Kun Dimitri seuraavan kerran tuli kylään, hänellä oli iloinen yllätys Islalle.
"En ole kovin usein saanut tilaisuutta harjoitella...", Dimitri naureskeli polvistuessaan pahaa-aavistamattoman Islan eteen, "mutta toivottavasti tämä menee kuten elokuvissa!"
Isla oli ihmeissään, eikä tajunnut tilannetta heti. Vasta kun Dimitri kaivoi taskustaan pienen mustan rasian ja avasi sen, Isla huomasi tuijottavansa kihlasormusta!
"Mitä, minäkö?" nuori nainen sai sanotuksi ja naurahti vaivaantuneena. Dimitri vain nyökkäsi tyynenä ja tarjosi sormusta Islalle. Hän otti sen varovasti käteensä ja silloin se iski: hämmennyksen ja onnen sekainen voihkinta alkoi ja Isla ei meinannut pysyä housuissaan laittaessaan sormusta sormeensa.
"Eli vastaus on myöntävä?" Dimitri uskaltautui kysymään ja aikoi nousta seisomaan. Isla ei saanut enää sanoja järjestykseen, joten hän vain nyökkäsi suostumisen merkiksi.


Kohtaus päättyi lämpimään syleilyyn. Isla oli niin onnellinen, ettei hän edes ajatellut ilmoittaa Ann'ille, joka varmasti odotti jo hänen soittoaan. Nyt ystävä saisi odottaa, sillä Isla, tuo vasta muuttanut tyttö, oli juuri mennyt kihloihin!
Sehän on lupaus avioliitosta, eikö?

Otra oli eri mieltä asiasta ja ilmaisi sen omalla epätavallisella tavallaan. Dimitrin mennessä hakemaan pesuainetta ja moppia Isla kävi sanomassa suorat sanat koiralleen.
"Hyi sinua, tuota ei tehdä sisällä!"

Pitihän tapahtumaa vähän juhlistaa makuuhuoneen puolellakin. Otra sai luvan pysyä poissa lempiväisten luota, kaikki ei ollut koiran silmille suotavaa.
Vauhdikkaan illan jälkeen Isla vaipui onnellisesti hymyillen uneen. Dimitrin oli noustava seuraavana aamuna aikaisin ylös, joten hän joutui lähtemään kotiin Vilhelmin luokse.

Lemmenillan työ oli tuottanut tulosta ja Isla sai kärsiä sen takia. Nainen oli ihan ymmällään, mutta hyvin pian hän ymmärsi mistä oli kysymys...


... ja otti koko ilon irti raskausajastaan.

Arkipäivässä ei mikään muuttunut mahan lisäksi. Isla kokkaili omia ruokiaan kuten yleensä ja kävi Otran kanssa reippailla lenkeillä. Hän oli jo saanut aikaiseksi soittaa ystävälleen, joka oli hihkunut puhelimessa vielä sen päätyttyäkin.

Ann'ia ei voinut pitää poissa Islan luota. Hän kävi joka päivä tervehtimässä odottavaa äitiä ja piti huolen, että lapsi saisi heti tietää äitinsä parhaasta ystävästä.

"Jos tarvitset lastenhoitajaa tai apua muuten vain, minä voin tulla!" Ann ilmoitti ja höpötti sitten Islan mahalle innoissaan. Oli siinä loistava ystävä, Isla ajatteli hymyillen. Parempaa ystävää saa etsiä!

Isla päätti mennä vastavierailulle ystävänsä luokse. Siellä hänestä pidettiinkin hyvää huolta, jopa Maj auttoi kaikin mahdollisin tavoin. Hän olisi jopa ollut valmis antamaan loput juustopastastaan Islalle, mutta hän vakuutti, ettei tarvitsisi kuin yhden annoksen.

Lopulta Isla väsähti vierailustaan niin, että jäi pyytämättä yöpymään heidän luokseen. Erik meni suosiolla sohvalle nukkumaan ja antoi ystävysten jutella yön pikkutunneille asti makuuhuoneessa.

Sillä välin Dimitrin ja hänen veljensä luona oli menossa tuiki tavallinen päivä. Dimitri luki sanomalehden tiedeosiot tarkasti ja Vilhelm, joka oli löytänyt oman paikkansa taiteiden joukosta pysytteli sisällä.

Hän maalasi hienoja tauluja ja piti tuotoksistaan blogia. Monet olivat kommentoineet Vilhelmin töitä ja hän oli erittäin iloinen. Vihdoinkin velikulta oli löytänyt elämälleen tarkoituksen!

Vahinko vain, että Vilhelmin muusa oli, ei ehkä onniellisessa mutta kuitenkin avioliitossa oleva Ann. Hän oli ollut Vilhelmin pikkusalaisuus jo kauan aikaa, ja vaikka mies hyvin tiesikin sen olevan pelkkä mahdottomuus, hän halusi silti olla edes kavereita Ann'n kanssa.

"Lahja? Minulleko?" Ann oli hämillään Vilhelmin antamasta paketista. Mies nyökytteli päätään ja hymyili veikeästi. Mitähän paketti mahtoi sisältää?

"Rakas päiväkirja, odottavan äidin elämä on mukavaa! Kaikki ovat olleet ystävällisiä ja huolehtivaisia, mutta haluaisin silti eroon tästä mahasta. En muuten mahdu hääpukuunikaan!"
Isla oli suunnitellut heidän häänsä valmiiksi. Ne olisivat pienet pihahäät, vain muutama vieras ja hyvää ruokaa.

Odottavan aika on pitkä, mutta lopussa kiitos seisoo. Nuorelle parille syntyi kaunis tyttölapsi, joka nimettiin Lára Friðrikaksi. Hän on perinyt isänsä hiukset, ihonvärin sekä silmät. Lárasta tuli heti kaikkien suosikki, sillä hän tuntui saaneen äidinsä kärsivällisen asenteen. Dimitri oli hyvin ylpeä kauniista esikoisestaan ja lupasi hankkia hälle kaiken, mitä lapsi ikinä ymmärtäisi haluta.
"Siinä vasta lupaus", Isla tuumi ja suukotti vastasyntyneen otsaa.

Isla sai kun saikin pienet pihahäänsä. Ne pidettiin Dimitrin kotipihalla, sillä siellä oli juuri sopivasti tilaa seremonian järjestämiseksi. Kutsun vieraaksi saivat Ann, Erik, Vilhelm (joka pysytteli sisällä lähes koko juhlan, hänellä oli univelat maksettavana), Janet, George sekä Hemmo, joka pihisi innosta kun sai kerrankin kutsun juhliin.

Pappia ei tarvittu, Dimitri osasi hoitaa kaiken itse, mikä oli Islan mielestä helpotus. Säästyipä ainakin rahaa!

Erik suostui kuvaajaksi ja napsikin kuvia enemmän kuin laki salli. Janet oli tällä välin vessassa oksentamassa, hän voi aina pahoin.

Sormusten vaihto! Isla puristi sormusta nyrkkiinsä niin lujaa, että siitä jäi jälki kämmeneen. Sen jälkeen se tippui matolle ja Isla konttasi naama punaisena etsien sitä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Rakastavaiset saatiin vihittyä ja sormukset vaihdettua ja hääjuhla sai alkaa!

Se alkoikin kireissä tunnelmissa Janetin haastettua riitaa pahemman kerran. Ann selvisi tappelusta vain pienellä kolauksella ystävällisyyteensä ja kyynärpäähänsä, Janet taas luikki tiehensä nolona.

Vilhelm oli iloinen uunituore kummisetä! Lára sai maailman mukavimman kummin, uskokaa pois. Tyttö sää luvan tottua upeisiin maalauksiin ja käsitöihin, niitä Vilhelmillä riittää.

Vauvan kanssa on helppo jutella, mutta aikuiset naiset ovat eri juttu. Vilhelm ei uskaltanut antaa maalaamaansa taulua Islalle itse, vaan siirsi sen tehtäväksi tuoreelle puolisolle.
"Ole hyvä, tämä on Vilhelmin häälahja sinulle", Dimitri sanoi ojentaen paketin vaimolleen. Isla oli kummissaan, sillä hän ei ollut jutellut Vilhelmille kuin muutaman kerran.

Limusiini tuli hakemaan vastanaineita, mutta Isla ei halunnut jättää Láraa Vilhelmin hoiviin. Se ei estänyt Dimitriä, joka kävi pienellä kierroksella yksinään. Palattuaan hyväntuulisena hän rupesi heti etsimään vapaata tonttia Sýslurista, mikä löytyikin helposti. Muutto omaan kotiin oli seuraava askel perheen elämässä. Vilhelm sai jäädä heidän taloonsa asumaan roiman rahamäärän kanssa, jota Dimitri oli hänelle kerännyt.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyi tämä osa, tervetuloa uudelleen!

Tähän mennessä tapahtunut:
Isla muutti uuteen kotiin ja ystävystyi heti naapurissa asuvan Ann'in kanssa. Ystävykset kävivät toivottamassa naapurustoon muuttaneita veljeksiä tervetulleiksi. Isla tutustui toiseen veljeksistä, Dimitriin, joka tuntui kovin ylpeältä. Viikkojen kuluttua Isla sai Dimitriltä kutsun juhliin, ja hän sai pyytää Ann'inkin mukaan.

 

Isla ja Ann menivät heti seuraavana päivänä katselemaan pukua juhliin. Sýslurissa oli tapana pukeutua jokaiseen juhlaan hienosti, kuten vanhoihin aikoihin oltiin tehty. Islasta oli mahtavaa, kun pienetkin kutsut saivat naiset heti kauhistuneina ryntäämään pukuja ostamaan. Oli mukava piristys pikkujuhliin, kun kaikki olivat hienosti pukeutuneet.

Näin kaunis nuori nainen Islasta tuli, kun hän valmistautui juhliin.
'Saapas nähdä, minkälainen kaunokainen Ann'ista leivotaan', Islaa hymyilytti jo valmiiksi, kun hän avasi sitten päiväkirjansa.
" Rakas päiväkirja, et varmaankaan usko kun kerron, että Dimitri kutusui minut juhliin!
Hän sanoi niiden olevan pienimuotoiset, mutta eihän sitä tiedä, mitä 'pienimuotoinen' tarkottaa hänen kielellään. Oli heti päästävä ostamaan juhlapuku ja Ann'kin löysi ihanan puvun, joka sopii hänelle todella hyvin! Olen melkein kateellinen, kuinka ihanasti mekko hänelle sopii. Itse jouduin tyytymään halvempaan, sillä rahaa ei ole vielä paljoa kertynyt. Kerron sitten kun palaan, mitä kaikkea juhlissa tapahtui - ja jäi ehkä tapahtumatta! "

Silloin ovikello soi ja Isla kiirehti avaamaan Ann'ille oven.

 

Juhlat olivat jo pyörähtäneet käyntiin, kun Isla, Ann ja Erik saapuivat. Heti kun he olivat astuneet sisään, Dimitri harppoi heidän luokseen ja jäi rupattelemaan Islan kanssa. Jopa ruma-Janit oli saanut kutsun juhliin ja saapui sinne yllään ihanan vanhanaikainen mekko. Isla ei ehtinyt niin seurailla muita, sillä oli syventynyt keskusteluun Dimitrin kanssa. Silti hän ehti huomata, että paikalla oli hänelle täysin tuntematon mies.

Jutustellessaan niitä näitä Dimitrin kanssa, ei Isla voinut välttää vilkaisemasta tuntematonta henkilöä, joka innoissaan keskusteli Dimitrin veljen, Vilhelmin kanssa.
Isla ei uskaltanut kysyä Dimitriltä miehen nimeä, mutta paloi halusta tutustua. Olihan herra melko mukavannäköinenkin.
(Kaikilla miehillä näytti olevan liituraita yllään)

Tämä yhä tuntematon mies näytti myös vilkuilevan Islan suuntaan, tai paremminkin tuijottavan. Nyt kun Vilhelm oli lähtenyt puhdistamaan vessanpönttöä, johon Janet oli ystävällisesti oksentanut, oli Islalla hyvä sauma mennä tutustumaan mieheen.

Samaan aikaan keittiöseinämän toisella puolella oli käynnissä kauhea sota Janetin ja Ann'in välillä. Ilkeä kun Janet oli, hän pystyi helposti murtamaan hyväsydämisen Ann'in. Kävi ilmi, että Janetilla ja Ann'in miehellä oli ollut kahdenkeskisiä hetkiä Erikin työpaikalla, niin Janet ainakin kovasti väitti. Hyväuskoinen Ann taas uskoi kaiken ennen kuin oli edes kysynyt asian todenperäisyyttä mieheltään, joka juuri oli hakenut jääkaapista sipsipussin ja istuutunut shakkipöydän ääreen herkkuja mutustelemaan. Janetin kasvoille levisi pienoinen hymy, kun hän huomasi Ann'in nurkassa kyynelehtimässä. Onpas siinäkin ilkeä ämmä!

Lopultakin Isla pääsi juttelemaan tämän oudon miehen kanssa. Hän sai selville muun muassa, että miehen nimi oli George ja että hän on juuri muuttanut kaupunkiin, ystävänsä Dimitrin kehuttua paikkaa kovasti.  Kun he olivat hetken jutelleet, George omasta mielestään hellävaroen ilmoitti, ettei Dimitri ole sitä miltä ehkä näyttää.
"Olet varmaankin huomannut, että hän on hyvin mukavaa seuraa ja juttelee vaivattomasti kenen tahansa kanssa, etkö vain?"
Isla vain nyökkäsi ja odotti mietteliäänä, mitä George jatkaisi.
"Niin, hän tosiaan on hyvin karismaattinen. Mutta Dimitrillä on todella paljon huonoja puolia, joita hän ei halua myöntää. Ensinnäkin hän on ylpeä ja kieroileva mies, jota kiinnostaa ennen kaikkea raha. Muiden tunteet ja turvallisuus saa jäädä taka-alalle, jos kyseessä on yksikään pennin pyörykkä, sen vain sanon. Eli sinunkin kannattaisi vain kiertää hänet kaukaa, se on neuvoni."
Isla ei voinut salata hämmästystään kuullessaan Georgen mielipiteen Dimitristä. Tytöstä mies tuntui aina yhtä kohteliaalta, mutta Georgen sanoista päätellen hän oli kaikkea muuta kuin sitä.

Seuraavana päivänä George tuli yllätysvierailulle Islan luokse.
Isla ihmetteli, miksi Georgella oli yhä juhlavaatteet, mutta mies kertoi tulleensa juuri tärkeästä liiketapaamisesta.
He juttelivat kaikenlaista hiihdosta pankkiryöstöihin, kunnes George alkoi taas kertomaan kaikkea pahaa Dimitristä. Isla ei halunnut uskoa, että Dimitri olisi niin ilkeä ja pyysi ärtyneenä Georgea poistumaan. Mies lähti nopeasti eikä hänestä sen jälkeen kuulunut pihaustakaan.

Georgen sijaan Dimitri piti tiuhaan tahtiin yhteyttä.
Isla piti juttelusta Dimitrin kanssa, mutta häntä rupesi turhauttamaan yölliset puhelut.
Taas kerran puhelin soi yhdentoista jälkeen yöllä. Isla kampesi itsensä vaivalloisesti ylös ja tassutteli puhelimeen. Väsyneenä hän ei ollut kovinkaan viehättävää juttuseuraa, mutta kuunteli puoliunessa Dimitrin selittäessä, kuinka huono maailman tilanne on.
Lopulta, parin tunnin puhelun jälkeen Isla pääsi takaisin sänkyynsä ja nukahti miettien, ketäpä muuta kuin Hemmo Kankkusta. Tuo poika oli varmaankin tehnyt lähtemättömän vaikutuksen Islaan, sillä tämä näki joka yö tästä (painajais)unta.

Neiti nukkui ja nukkui, vaikka töihinkin olisi pitänyt mennä.
Lopulta jatkuva auton torven tööttäys sai tämänkin unikeon nousemaan ja tallustamaan kimppakyytiin.

(anteeksi kuvien erikokoisuus, en skaalaa kuvia, koska silloin niistä tulee huonon näköisiä..)
Erik tuli useasti juttelemaan Islalle ja esitti kummallisia kysymyksiä, jotka saivat Islan miettimään, oliko Erik sittenkään aivan rehellinen.
Erik kyseli muun muassa milloin Ann ei ollut kotona ja milloin oli, aivan kuin hän itse ei sitä tietäisi.
"Ann on kotiäiti", Isla tokaisi katsoen kummastuneena parhaan ystävänsä aviomiestä.
"Aivan niin!" Erik nauroi, "testasin vain, tiedätkö sinä."

Kerrankin Hemmo Kankkusesta oli hyötyä!
Islan mielessä hyöri monia asioita, mutta päällimmäisenä oli Dimitri.
Silloin Hemmo soitti ja kertoi, että oli summassa valinnut jonkun randomin henkilön puhelinluettelosta ja soittanut. Hetken juteltuaan Isla otti esille dimitrin ja Hemmo rupesi heti kehumaan miestä.
"Hän on mies sanan parhaammassa merkityksessä! Rehti ja päättäväinen, mies joka haluaa auttaa! Ehkä hänellä on rahaa ja hän pitää siitä, mutta ei Dimitri mikään rahanahne ole, ei todellakaan! Kuka ihme sinulle on sellaista mennyt selittämään?"
Isla kertoi Hemmolle, kuinka George oli Dimitriä soimannut.
"Höh, George on köyhä mies ilman työtä ja ystäviä. Dimitri auttaa häntä välillä raha-asioissa, ja tämänkö hän saa kiitokseksi?"
Hemmon ääni oli syyttävä ja surullinen.
Isla katsoi ikkunasta ulos ja... siellä paha missä mainitaan.
Nainen päätti kertoa Georgelle mielipiteensä tästä ja pahoitteli että joutui lopettamaan puhelun.

"Senkin valehtelija!"
Näin Isla aloitti keskustelun, jonka hetki sitten oli ajatellut aloittaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta viha vain kasvoi Islassa sitä myötä kun hän asteli tervehtimään Georgea. Mies oli oma vetovoimainen itsensä ja tervehti iloisesti Islaa, jonka naamasta saattoi päätellä, että nyt ei kaikki ollut kivasti.
"Mitä tarkoitat?" kysyi George viattomasti ja katsoi hämmästyneenä Islaa, joka puhkui ja puhisi siinä hänen edessään.
"Valehtelit! Dimitristä ja itsestäsi! Et sinä ole mikään liikemies, vaan rutiköyhä ja Dimitri auttoi sinua! Miten kehtaat keksiä tuollaisia perättömiä juoruja miehestä, jota ilman olisit hukkunut velkoihin?"

George vain huitaisi ärtyneenä kädellään.
"Ja pyh! Dimitri on täynnä pahaa, tulet sen itsekin huomaamaan."
Sen sanottuaan mies kääntyi lähteäkseen, mutta Isla ei aikonut jättää asiaa tähän.

Kuten kuvasta huomaa, George taisi pitää Islasta enemmän kuin tyttö itse tajusikaan.
Ja jos Isla olisi sen tajunnut, hän olisi varmasti juossut vessaan oksentamaan, sillä hän ei Georgesta pitänyt yhtään. Mutta koska Georgeen tunteet olivat nyt mitä olivat, Islan puheet saivat tämän jo niin hämilleen, että Isla päätti jättää miehen omiin ajatuksiinsa ja läksi vastaamaan puhelimeen. Dimitrihän se sieltä soittikin ja Isla päätti pyytää miehen kylään.

Kummallista kyllä, Islan tervehdys Dimitriä kohtaan oli jotenkin lämpimämpi kuin muita.
En tiedä mitä nuo ovat hommailleet sillä välin kun en ole pelannut, mutta eivät ainakaan riidelleet.
Mutta huomatkaa, kuinka suloisen parin heistä saisikaan! Islalla olikin perheen perustaminen taka-ajatuksena, kun hän lopulta sai kerrottua, mitä kaikkea onkaan Dimitristä kuullut. Sitten Isla kertoi, että oli koko yön miettinyt kaikkea ja varsinkin Dimitriä itseään ja se riitti miehelle.

Islasta tuntui, että Dimitrillä oli suunnilleen samanlaiset tunteet häntä kohtaan, kuin hänellä Dimitriä kohtaan. Sen hän sai huomata, kun mies suuteli kättä pitkin niin ihanasti, että vain Islan ilmeestä voi päätellä, miltä se tuntui.

Ja niin siinä kävi, että molemmat rakastuivat heti sillä sekunnilla.
He eivät kuitenkaan vielä päättäneet mitään, mitä voisivat katua, vaan päättivät hetken elää näin ja katsoa sitten, toimiiko juttu vai ei.
Isla olisi ehkä halunnut kuitenkin saada sormuksen sormeensa, muttei kehdannut valittaa heidän ensimmäisestä yhteisestä päätöksestään.
Isla olisi myös halunnut muuttaa yhteen Dimitrin kanssa, mutta Dimitri sanoi, ettei voinut muuttaa ennen kuin oli saanut veljellensä jotakin, millä tämä voi elättää itsensä.

Kukaan ei varmaan voi uskoa, kuinka onnellinen Isla olikaan, kun Dimitri polvistui laulamaan kunnon serenadin. Vieläpä kun Dimitrillä oli miehekäs, hyvä ääni.

Illalla, ennen kuin Isla soitti Ann'ille ja kertoi, kuin onnellinen hän oli, tyttö avasi päiväkirjansa.
" Rakas päiväkirja, tänään taisi olla elämäni onnellisin päivä! Tosin se maksoi Georgen ystävyyden, mutta hällä väliä, olen vihdoin löytänyt elämäni miehen! Ainakin toivon niin, sillä Dimitri on mitä suloisin ja mahtavin mies kehen olen koskaan törmännyt tai tulen törmäämään. En vain voi uskoa, että minulla olisi näin hyvä tuuri, sillä koskaan ei ole kukaan mies osoittanut minkäänlaista kiinnostusta. Paitsi George kylläkin, mutta en halua kuulla mainittavan hänen nimeään, koska hän jos kuka on inhottava. Vaikka Janit on myöskin törkeä. Niin ja, minusta tuntuu ettei Erik olekaan niin rehellinen kuin olen ennen luullut. Toivottavasti hän ei satuta Ann'ia, sillä jos satuttaa... Grr.
Mutta en voi lakata ajattelemasta Dimitriä, MINUN Dimitriäni!
Me muutamme yhteen heti kun hän on saanut veljensä talouden kuntoon.
Kyllä, hän on hyväsydäminen! "
Näihin tunnelmiin Isla päätti kirjoittamisen ja säntäsi puhelimen luokse.
Näppäiltyään Ann'in numeron, hän kärsimättömänä kuunteli puhelimesta kuuluvaa prrr -ääntä. Lopulta Ann vastasi ja Isla aloitti heti huutaen kertomaan asiaansa.
"Voi, olen nii-iii-iiin onnellinen puolestasi, Isla!" Ann vastasi ja Isla pystyi kuvittelemaan hyväntahtoisen hymyn ystävänsä kasvoille.
"Kunpa voisin itsekin hyppiä riemusta, mutta luulen, että minun liittoni taitaa tulla pian tiensä päähän."
Isla piti hiljaisen hetken ennen kuin uskalsi kysymään, mitä Ann tarkoitti.
"En viitsisi alkaa selittämään sitä nyt, kun Maj'llekin pitää mennä lukemaan iltasatu", Ann mutisi ja niiskautti nenäänsä sen merkiksi, ettei hän kohta pystyisi pitämään ääntään tyynen rauhallisena, kuten yleensä. Niinpä he lopettivat puhelun ja Isla meni myös nukkumaan. Mutta nyt hänen päässään ei ollut tilaa edes Dimitrille, sillä niin huolissaan hän oli ystävästään.

 

 

 Isla Johansdóttir

Kymmeniä vuosia sitten suureen kaupunkiin kuulunut Sýslur päätti lopultakin itsenäistyä ja muuttua kaupungiksi. Enää ei suuri kaupunki voinut Sýsluriin vaikuttaa, vaan se pystyi itse päättämään kaupungistaan.
Tänne Sýsluriin päätti muuttaa eräs nuori, kaunis nainen, nimeltään Isla Johansdóttir. Isla, joka rakastui Sýslurin suuriin metsiin ja arvaamattomiin eläimiin, on horoskoopiltaan rapu ja perhetavoitteinen tyttö.
Neiti rakennutti itselleen pienen talon keskikokoiselle tontille ja rupesi odottamaan, joskos ohitse kävelisi Se Oikea.

 

 

Tällaisen talon Isla rakennutti, pieni, eikä mitenkään pippurinen. Mutta Islalle riitti, että oli katto pään päällä ja ovi, josta pääsi sisälle. Ja ikkunoita, sekä iso vessa ja iso makuuhuone ja mukava keittiö sekä suuri olohuone. Sekä pihalla kasvejakin.
Oli aika tylsää oleskella puolityhjässä talossa, sillä eihän Islalla rahaa loputtomiin ollut. Vain kaikki tärkeimmät asiat saatiin ostettua ja niillä piti pärjätä. Nainen kyllä otti ensimmäisen työtarjouksen vastaan ja joutui vartijanhommiin, vaikka olisi halunnut ravintola-alalle. Mutta vartijana Isla sai rahaa mukavasti, oliko se nyt 336 § päivässä, eli ihan kiva summa. Kyllä sillä leivän ja mehunkin suuhun sai.

Kun Isla vietti päiviään pienessäsuuressa talossaan mukavalla palkalla vartijantöistä, hän odotteli yhä sitä oikeaa. Kun vihdoin jo ensimmäisenä päivänä ohitse kulki simmies, toivo heräsi. Kun Isla lähempää tätä miestä, jonka nimi oli Hemmo Kankkunen, tiiraili, pettyneenä hän joutui toteamaan, ettei tuosta rumiluksesta voinut olla mihinkään. Saattoipa hyvinkin olla niin, että mies oli oikeasti teini, juuri nyt en satu muistamaan. Mutta ruma se silti oli. Yhtä ruma kuin nimensä.

Isla tutustui perhe-elämää viettävään naiseeen, nimeltä Ann.
Ann'illa on yksi tyttölapsi, Maj ja mies nimeltä Erik. Ann ja Isla tulivat hyvin toimeen, vaikka joitakin erimielisyyksiä oli mm. ruuasta ja rikollisuudesta.
He kuitenkin ystävystyivät ja Ann viipyi Islan luona tuntikausia.

Vihdoin taas omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä päästyään Isla rupesi miettimään tulevaisuuttaan. Ei hänellä ollut miestä, ei autoa, ei hienoa taloa eikä edes kissanpoikasta! Kaikki näytti olevan huonosti, joka vartijantyö oli tylsää ja Isla halusi pian vaihtaa työtään. Hirmuinen paniikki iski Isla neitiin, kun hän tuumiskeli elämäänsä ja tajusi, että piti laittaa vauhtia! Jos pian ei löytyisi yhtään mukiinmenevän näköistä miestä, hän joutuisi ottamaan sen ruman Hemmon! Onnekseen heti seuraavana päivänä talon ohi käveli toinen simmies, miltei yhtä ruma kuin Hemmo. Jopa samanlainen rastapää se oli, joten Isla jäi suosiolla sisälle piiloon.

Neiti soitti joka päivä montakin kertaa ystävättärelleen Ann'ille, höpöttäen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Isla kertoi Ann'ille, ettei halunnut elää yksin ja Ann lupasi järjestää asian. 'Mitähän Ann nyt aikoo?' mietti Isla suljettuaan luurin. Pianhan hän sen saisi tietää.

---

Seuraavana aamuna Ann soitti Islalle ja kertoi ilouutisen.
Vain korttelin päähän oli muuttanut uusia simejä, veljekset vieläpä. Isla ja Ann sopivat menevänsä toivottamaan uudet kasvot tervetulleiksi. Niinpä he lähtivät matkaan ja saapuivat perille Erikin ja erään ilkeän naissimin kanssa.

Toinen kahdesta veljestä oli nimeltään Dimitri. Hän ja Isla
päätyivät vessaan juttelemaan maailman tilanteesta, mutta Islan mielestä Dimitri oli kovin ylpeä mies. Dimitri puhui vähän mutta jokainen hänen sanansa oli hyvin harkittu ja niistä ei voinut keksiä mitään huonoa. Dimitri tosin vaikutti hieman enemmän kiinnostuneemmalta kuin Isla, vaikkakin piti tyttöä turhan tavallisen näköisenä.

 

Pitihän sitä pienet däns muuvsitkin vetäistä, eikä Ann'kaan pelännyt peitellä tanssilahjojaan.

Toistamiseen joutui Isla keskustelemaan Dimitrin kanssa. Hän ei halunnut antaa itsestään huonoa vaikutelmaa, joten keskittyi puhumaan älykkäästi ja käyttäytymään hienosti. Jokin Dimitrissä sai Islan olemaan hieman täydellisemmin kuin yleensä. Eihän nainen halunnut toisen saavan mitään moittimisen arvoista tämän teoista tai sanoista. Kun oli aika lähteä kotiin päin, Dimitri ja hänen veljensä Vilhelm lähtivät saattamaan Islaa, Ann'ia ja Erikiä. Ilkeä nainen, jonka nimi muuten on Janet, sai kulkea yksinään, sillä asui muutenkin eri suunnassa ja tuskin pojatkaan halusivat saattaa niin kyömynenäistä naista kotiin.

 

Kotonaan Isla istuutui lattialle ja etsi esille päiväkirjansa, johon ei oltu kirjoitettu pitkiin aikoihin. Isla ei oikein tiennyt, miten aloittaa, joten päätyi tuttuun ja turvalliseen 'rakas päiväkirja' - aloitukseen.
" Rakas päiväkirja, voitko kuvitella, olen nyt saanut aikaiseksi hankkia oman kämpän ja tässä sitä nyt ollaan! Tuntuu omituiselta kirjoittaa ihka uudessa ja omassa talossa. Kodin koko taitaa olla vähän liian suuri vähätuloiselle simille kuten minä, mutta hiljaa hyvä tulee. Pitäisi pian soittaa tai kirjoittaa perheellekin, kunhan olisi jotain soittamisen tai kirjoittamisen arvoista. Heille en ehkä viitsi kertoa, mutta sinulle voin, että tapasin tänään hyvin kiehtovan henkilön. Minusta on kiva tarkkailla kiehtovia henkilöitä, mutta en ole vielä päässyt selville hänen luonteestaan enkä ajatuksistakaan. Tapasin tämän Dimitri -nimisen miehen, kun menimme Ann'in kanssa toivottamaan häntä ja hänen veljeään tervetulleiksi naapurustoon. Dimitrin veljen nimi on Vilhelm, mutta minusta heissä ei ole paljoa samaa näköä, paitsi ehkä vähän silmissä. Ann'ista Vilhelm oli kovin mukava heppu, ja uskon heidän ystävystyvän nopeasti. Toivottavasti Ann'in aviomies ei tule mustasukkaiseksi.
Mutta takaisin Dimitriin. Minusta hän on ylpeä, mutta sekin voi johtua siitä, että hän muutti tänään tänne. Jos hän ei vielä oikein tunne oloaan tervetulleeksi, niin hän esittää ylpeämpää kuin oikeasti on. Ann'in mielestä hän varmastikin on hieman ujo, eikä siksi ole niin puhelias. Ann'ista kaikissa on jotakin hyvää, hän on niin hyväsydäminen ja haluaa tosiaan uskoa, että jokainen tahtoo myöskin kaikille vain hyvää.
Dimitri puhuu kovin älykkäästi ja harkitsee jokaista sanaa - tai pikemminkin jokaista tavua - hyvin tarkkaan, ennen kuin avaa suutaan. Se tekee oloni jotenkin paljon sivistymättömämmäksi ja huomasin itsekin jo ajattelevani enemmän mitä meinaan suustani päästää. En oikein usko, että meistä tulee tämän läheisemmät, mutta aika saa näyttää. Itse tuskin teen mitään asian suhteen, niin ainakin tällä hetkellä luulen. "

Päivät muuttuivat viikoiksi, mutta Dimitristä ei kuulunut mitään. Isla päätteli, että mies ei aikonut tehdä eletäkään jatkaakseen heidän tuttavuuttaan. 'Ei haittaa', Isla sanoi itselleen, vaikka tietysti se haittasi. Olihan Dimitri niin kiehtova herra. Eihän Isla edes tiennyt, oliko mies vapaa! Samassa puhelin pirahti ja Isla säntäsi huoneen poikki puhelimen luokse ja nopeasti nappasi luurin käteensä.
Luurin toisessa päässä itsensä esitteli, kukas muukaan kuin itse Dimitri.
"Huomenta", Isla sai henkäistyä puhelimeen, kun oli tasoittanut hengityksensä jotenkin normaalimmaksi.
"Ei, ette herättänyt.... kiitoksia vain. ... Ihanko totta? Sepäs kummallista!"
Isla yritti toden teolla kuulostaa älykkäältä ja samalla viileältä, mutta taisikin kuulostaa höperöltä ja yli-innokkaalta teinitytöltä. Niin Isla itseään olisi kuvaillut sillä hetkellä.
Dimitri esitti lyhyen ja järkevän kutsun pienimuotoisiin juhliin hänen ja hänen veljensä luona. Isla sai luvan tuoda ystävättärensäkin mukanaan, jos vain halusi.
"Tottahan toki!" Isla hihkaisi toivuttuaan hämmästyksestä. Puhelun loputtua voi jokainen kuvitella, kuinka nuori nainen loikki ylös alas innostuksesta.
"Nyt pitäisi hankkia vielä hieno puku!"