... jotain lainattua ja jotain sinistä.

Pääsy ravintola-alalle oli mahtava asia Islan elämässä. Joskin alku oli hieman kankea, sillä kimppakyytinä toimiva ruosteinen romukasa jäi aina puoliväliin matkaa. Isla uskoi pääsevänsä joskus eteenpäin urallaan, eikä antanut vanhan rötiskän masentaa.

Dimitrin ja Islan viime tapaamisen jälkeen he olivat olleet harvoin yhteydessä toisiinsa. Islaa se ei haitannut, sillä uusi ala vaati paljon aikaa ja työtä, eikä miehestä pyörimässä nurkissa olisi kuin haittaa.

Tämä tässä on eräs kulkukoira, jonka Isla tapasi yksi päivä pihallaan. Se katsoi niin surullisesti Islaa, ettei hän voinut olla antamatta pientä herkkupalaa.

Heistä tuli pian hyvät ystävät ja Isla päätti tarjota koiralle kattoa pään päälle. Otra otti sen innoissaan vastaan, olihan se kuljeskellut ympäri Sýsluria jo hyvän aikaa.

Kun tuohta oli lompakkoon kertynyt jo vähän enemmän ylimääräistä, neiti päätti lähteä ostamaan pahan päivän varalle vaatteita. Mukaan lähtikin vanhoille päiville sopiva asu sekä tulevalle jälkikasvulle mekon. Isla näytti tietävän, että tulevaisuus toisi tullessaan tyttölapsen!

Myös Ann oli saapunut samaan kauppaan miehensä kanssa. Isla meni heti tervehtimään parasta ystäväänsä ja halasi häntä.
"Ihanaa nähdä sinut!" Isla sanoi aidosti iloisena. Ann hymyili, kuten aina.
"Niin sinuakin! Meidän pitäisi tavata useammin", Ann totesi vakavana ja Isla oli täysin samaa mieltä.

"Sinä sitten nappasit Sýslurin parhaimman poikamiehen!" Erik naureskeli ja tönäisi leikkisästi Islaa kylkeen. Nainen vain naurahteli miltei kuivasti ja hieroi kyynärpään osumakohtaa kädellään. Joko kaikki tiesivät hänestä ja Dimitristä!?

Erik vaikutti muutenkin hieman... omituiselta horjuvan kävelynsä ja kovaäänisen naurunsa kera. Isla loi kysyvän katseen Ann'iin, joka vain pudisti päätään pahoittelevan näköisenä. Jokin ei ollut kunnossa, mutta Isla ei vain tiennyt mikä.

Erikin yhä yrittäessä sopertaa jotain hauskaa Dimitristä ja Islasta, Islta käänsi selkänsä miehelle ja kieltäytyi kuuntelemasta moista roskaa. Vaikka Erik ei mitään pahaa sanonutkaan, kukaan ei jaksanut kuunnella sellaista sekoilemista.

Kun Dimitri seuraavan kerran tuli kylään, hänellä oli iloinen yllätys Islalle.
"En ole kovin usein saanut tilaisuutta harjoitella...", Dimitri naureskeli polvistuessaan pahaa-aavistamattoman Islan eteen, "mutta toivottavasti tämä menee kuten elokuvissa!"
Isla oli ihmeissään, eikä tajunnut tilannetta heti. Vasta kun Dimitri kaivoi taskustaan pienen mustan rasian ja avasi sen, Isla huomasi tuijottavansa kihlasormusta!
"Mitä, minäkö?" nuori nainen sai sanotuksi ja naurahti vaivaantuneena. Dimitri vain nyökkäsi tyynenä ja tarjosi sormusta Islalle. Hän otti sen varovasti käteensä ja silloin se iski: hämmennyksen ja onnen sekainen voihkinta alkoi ja Isla ei meinannut pysyä housuissaan laittaessaan sormusta sormeensa.
"Eli vastaus on myöntävä?" Dimitri uskaltautui kysymään ja aikoi nousta seisomaan. Isla ei saanut enää sanoja järjestykseen, joten hän vain nyökkäsi suostumisen merkiksi.


Kohtaus päättyi lämpimään syleilyyn. Isla oli niin onnellinen, ettei hän edes ajatellut ilmoittaa Ann'ille, joka varmasti odotti jo hänen soittoaan. Nyt ystävä saisi odottaa, sillä Isla, tuo vasta muuttanut tyttö, oli juuri mennyt kihloihin!
Sehän on lupaus avioliitosta, eikö?

Otra oli eri mieltä asiasta ja ilmaisi sen omalla epätavallisella tavallaan. Dimitrin mennessä hakemaan pesuainetta ja moppia Isla kävi sanomassa suorat sanat koiralleen.
"Hyi sinua, tuota ei tehdä sisällä!"

Pitihän tapahtumaa vähän juhlistaa makuuhuoneen puolellakin. Otra sai luvan pysyä poissa lempiväisten luota, kaikki ei ollut koiran silmille suotavaa.
Vauhdikkaan illan jälkeen Isla vaipui onnellisesti hymyillen uneen. Dimitrin oli noustava seuraavana aamuna aikaisin ylös, joten hän joutui lähtemään kotiin Vilhelmin luokse.

Lemmenillan työ oli tuottanut tulosta ja Isla sai kärsiä sen takia. Nainen oli ihan ymmällään, mutta hyvin pian hän ymmärsi mistä oli kysymys...


... ja otti koko ilon irti raskausajastaan.

Arkipäivässä ei mikään muuttunut mahan lisäksi. Isla kokkaili omia ruokiaan kuten yleensä ja kävi Otran kanssa reippailla lenkeillä. Hän oli jo saanut aikaiseksi soittaa ystävälleen, joka oli hihkunut puhelimessa vielä sen päätyttyäkin.

Ann'ia ei voinut pitää poissa Islan luota. Hän kävi joka päivä tervehtimässä odottavaa äitiä ja piti huolen, että lapsi saisi heti tietää äitinsä parhaasta ystävästä.

"Jos tarvitset lastenhoitajaa tai apua muuten vain, minä voin tulla!" Ann ilmoitti ja höpötti sitten Islan mahalle innoissaan. Oli siinä loistava ystävä, Isla ajatteli hymyillen. Parempaa ystävää saa etsiä!

Isla päätti mennä vastavierailulle ystävänsä luokse. Siellä hänestä pidettiinkin hyvää huolta, jopa Maj auttoi kaikin mahdollisin tavoin. Hän olisi jopa ollut valmis antamaan loput juustopastastaan Islalle, mutta hän vakuutti, ettei tarvitsisi kuin yhden annoksen.

Lopulta Isla väsähti vierailustaan niin, että jäi pyytämättä yöpymään heidän luokseen. Erik meni suosiolla sohvalle nukkumaan ja antoi ystävysten jutella yön pikkutunneille asti makuuhuoneessa.

Sillä välin Dimitrin ja hänen veljensä luona oli menossa tuiki tavallinen päivä. Dimitri luki sanomalehden tiedeosiot tarkasti ja Vilhelm, joka oli löytänyt oman paikkansa taiteiden joukosta pysytteli sisällä.

Hän maalasi hienoja tauluja ja piti tuotoksistaan blogia. Monet olivat kommentoineet Vilhelmin töitä ja hän oli erittäin iloinen. Vihdoinkin velikulta oli löytänyt elämälleen tarkoituksen!

Vahinko vain, että Vilhelmin muusa oli, ei ehkä onniellisessa mutta kuitenkin avioliitossa oleva Ann. Hän oli ollut Vilhelmin pikkusalaisuus jo kauan aikaa, ja vaikka mies hyvin tiesikin sen olevan pelkkä mahdottomuus, hän halusi silti olla edes kavereita Ann'n kanssa.

"Lahja? Minulleko?" Ann oli hämillään Vilhelmin antamasta paketista. Mies nyökytteli päätään ja hymyili veikeästi. Mitähän paketti mahtoi sisältää?

"Rakas päiväkirja, odottavan äidin elämä on mukavaa! Kaikki ovat olleet ystävällisiä ja huolehtivaisia, mutta haluaisin silti eroon tästä mahasta. En muuten mahdu hääpukuunikaan!"
Isla oli suunnitellut heidän häänsä valmiiksi. Ne olisivat pienet pihahäät, vain muutama vieras ja hyvää ruokaa.

Odottavan aika on pitkä, mutta lopussa kiitos seisoo. Nuorelle parille syntyi kaunis tyttölapsi, joka nimettiin Lára Friðrikaksi. Hän on perinyt isänsä hiukset, ihonvärin sekä silmät. Lárasta tuli heti kaikkien suosikki, sillä hän tuntui saaneen äidinsä kärsivällisen asenteen. Dimitri oli hyvin ylpeä kauniista esikoisestaan ja lupasi hankkia hälle kaiken, mitä lapsi ikinä ymmärtäisi haluta.
"Siinä vasta lupaus", Isla tuumi ja suukotti vastasyntyneen otsaa.

Isla sai kun saikin pienet pihahäänsä. Ne pidettiin Dimitrin kotipihalla, sillä siellä oli juuri sopivasti tilaa seremonian järjestämiseksi. Kutsun vieraaksi saivat Ann, Erik, Vilhelm (joka pysytteli sisällä lähes koko juhlan, hänellä oli univelat maksettavana), Janet, George sekä Hemmo, joka pihisi innosta kun sai kerrankin kutsun juhliin.

Pappia ei tarvittu, Dimitri osasi hoitaa kaiken itse, mikä oli Islan mielestä helpotus. Säästyipä ainakin rahaa!

Erik suostui kuvaajaksi ja napsikin kuvia enemmän kuin laki salli. Janet oli tällä välin vessassa oksentamassa, hän voi aina pahoin.

Sormusten vaihto! Isla puristi sormusta nyrkkiinsä niin lujaa, että siitä jäi jälki kämmeneen. Sen jälkeen se tippui matolle ja Isla konttasi naama punaisena etsien sitä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Rakastavaiset saatiin vihittyä ja sormukset vaihdettua ja hääjuhla sai alkaa!

Se alkoikin kireissä tunnelmissa Janetin haastettua riitaa pahemman kerran. Ann selvisi tappelusta vain pienellä kolauksella ystävällisyyteensä ja kyynärpäähänsä, Janet taas luikki tiehensä nolona.

Vilhelm oli iloinen uunituore kummisetä! Lára sai maailman mukavimman kummin, uskokaa pois. Tyttö sää luvan tottua upeisiin maalauksiin ja käsitöihin, niitä Vilhelmillä riittää.

Vauvan kanssa on helppo jutella, mutta aikuiset naiset ovat eri juttu. Vilhelm ei uskaltanut antaa maalaamaansa taulua Islalle itse, vaan siirsi sen tehtäväksi tuoreelle puolisolle.
"Ole hyvä, tämä on Vilhelmin häälahja sinulle", Dimitri sanoi ojentaen paketin vaimolleen. Isla oli kummissaan, sillä hän ei ollut jutellut Vilhelmille kuin muutaman kerran.

Limusiini tuli hakemaan vastanaineita, mutta Isla ei halunnut jättää Láraa Vilhelmin hoiviin. Se ei estänyt Dimitriä, joka kävi pienellä kierroksella yksinään. Palattuaan hyväntuulisena hän rupesi heti etsimään vapaata tonttia Sýslurista, mikä löytyikin helposti. Muutto omaan kotiin oli seuraava askel perheen elämässä. Vilhelm sai jäädä heidän taloonsa asumaan roiman rahamäärän kanssa, jota Dimitri oli hänelle kerännyt.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyi tämä osa, tervetuloa uudelleen!