Isla Johansdóttir

Kymmeniä vuosia sitten suureen kaupunkiin kuulunut Sýslur päätti lopultakin itsenäistyä ja muuttua kaupungiksi. Enää ei suuri kaupunki voinut Sýsluriin vaikuttaa, vaan se pystyi itse päättämään kaupungistaan.
Tänne Sýsluriin päätti muuttaa eräs nuori, kaunis nainen, nimeltään Isla Johansdóttir. Isla, joka rakastui Sýslurin suuriin metsiin ja arvaamattomiin eläimiin, on horoskoopiltaan rapu ja perhetavoitteinen tyttö.
Neiti rakennutti itselleen pienen talon keskikokoiselle tontille ja rupesi odottamaan, joskos ohitse kävelisi Se Oikea.

 

 

Tällaisen talon Isla rakennutti, pieni, eikä mitenkään pippurinen. Mutta Islalle riitti, että oli katto pään päällä ja ovi, josta pääsi sisälle. Ja ikkunoita, sekä iso vessa ja iso makuuhuone ja mukava keittiö sekä suuri olohuone. Sekä pihalla kasvejakin.
Oli aika tylsää oleskella puolityhjässä talossa, sillä eihän Islalla rahaa loputtomiin ollut. Vain kaikki tärkeimmät asiat saatiin ostettua ja niillä piti pärjätä. Nainen kyllä otti ensimmäisen työtarjouksen vastaan ja joutui vartijanhommiin, vaikka olisi halunnut ravintola-alalle. Mutta vartijana Isla sai rahaa mukavasti, oliko se nyt 336 § päivässä, eli ihan kiva summa. Kyllä sillä leivän ja mehunkin suuhun sai.

Kun Isla vietti päiviään pienessäsuuressa talossaan mukavalla palkalla vartijantöistä, hän odotteli yhä sitä oikeaa. Kun vihdoin jo ensimmäisenä päivänä ohitse kulki simmies, toivo heräsi. Kun Isla lähempää tätä miestä, jonka nimi oli Hemmo Kankkunen, tiiraili, pettyneenä hän joutui toteamaan, ettei tuosta rumiluksesta voinut olla mihinkään. Saattoipa hyvinkin olla niin, että mies oli oikeasti teini, juuri nyt en satu muistamaan. Mutta ruma se silti oli. Yhtä ruma kuin nimensä.

Isla tutustui perhe-elämää viettävään naiseeen, nimeltä Ann.
Ann'illa on yksi tyttölapsi, Maj ja mies nimeltä Erik. Ann ja Isla tulivat hyvin toimeen, vaikka joitakin erimielisyyksiä oli mm. ruuasta ja rikollisuudesta.
He kuitenkin ystävystyivät ja Ann viipyi Islan luona tuntikausia.

Vihdoin taas omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä päästyään Isla rupesi miettimään tulevaisuuttaan. Ei hänellä ollut miestä, ei autoa, ei hienoa taloa eikä edes kissanpoikasta! Kaikki näytti olevan huonosti, joka vartijantyö oli tylsää ja Isla halusi pian vaihtaa työtään. Hirmuinen paniikki iski Isla neitiin, kun hän tuumiskeli elämäänsä ja tajusi, että piti laittaa vauhtia! Jos pian ei löytyisi yhtään mukiinmenevän näköistä miestä, hän joutuisi ottamaan sen ruman Hemmon! Onnekseen heti seuraavana päivänä talon ohi käveli toinen simmies, miltei yhtä ruma kuin Hemmo. Jopa samanlainen rastapää se oli, joten Isla jäi suosiolla sisälle piiloon.

Neiti soitti joka päivä montakin kertaa ystävättärelleen Ann'ille, höpöttäen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Isla kertoi Ann'ille, ettei halunnut elää yksin ja Ann lupasi järjestää asian. 'Mitähän Ann nyt aikoo?' mietti Isla suljettuaan luurin. Pianhan hän sen saisi tietää.

---

Seuraavana aamuna Ann soitti Islalle ja kertoi ilouutisen.
Vain korttelin päähän oli muuttanut uusia simejä, veljekset vieläpä. Isla ja Ann sopivat menevänsä toivottamaan uudet kasvot tervetulleiksi. Niinpä he lähtivät matkaan ja saapuivat perille Erikin ja erään ilkeän naissimin kanssa.

Toinen kahdesta veljestä oli nimeltään Dimitri. Hän ja Isla
päätyivät vessaan juttelemaan maailman tilanteesta, mutta Islan mielestä Dimitri oli kovin ylpeä mies. Dimitri puhui vähän mutta jokainen hänen sanansa oli hyvin harkittu ja niistä ei voinut keksiä mitään huonoa. Dimitri tosin vaikutti hieman enemmän kiinnostuneemmalta kuin Isla, vaikkakin piti tyttöä turhan tavallisen näköisenä.

 

Pitihän sitä pienet däns muuvsitkin vetäistä, eikä Ann'kaan pelännyt peitellä tanssilahjojaan.

Toistamiseen joutui Isla keskustelemaan Dimitrin kanssa. Hän ei halunnut antaa itsestään huonoa vaikutelmaa, joten keskittyi puhumaan älykkäästi ja käyttäytymään hienosti. Jokin Dimitrissä sai Islan olemaan hieman täydellisemmin kuin yleensä. Eihän nainen halunnut toisen saavan mitään moittimisen arvoista tämän teoista tai sanoista. Kun oli aika lähteä kotiin päin, Dimitri ja hänen veljensä Vilhelm lähtivät saattamaan Islaa, Ann'ia ja Erikiä. Ilkeä nainen, jonka nimi muuten on Janet, sai kulkea yksinään, sillä asui muutenkin eri suunnassa ja tuskin pojatkaan halusivat saattaa niin kyömynenäistä naista kotiin.

 

Kotonaan Isla istuutui lattialle ja etsi esille päiväkirjansa, johon ei oltu kirjoitettu pitkiin aikoihin. Isla ei oikein tiennyt, miten aloittaa, joten päätyi tuttuun ja turvalliseen 'rakas päiväkirja' - aloitukseen.
" Rakas päiväkirja, voitko kuvitella, olen nyt saanut aikaiseksi hankkia oman kämpän ja tässä sitä nyt ollaan! Tuntuu omituiselta kirjoittaa ihka uudessa ja omassa talossa. Kodin koko taitaa olla vähän liian suuri vähätuloiselle simille kuten minä, mutta hiljaa hyvä tulee. Pitäisi pian soittaa tai kirjoittaa perheellekin, kunhan olisi jotain soittamisen tai kirjoittamisen arvoista. Heille en ehkä viitsi kertoa, mutta sinulle voin, että tapasin tänään hyvin kiehtovan henkilön. Minusta on kiva tarkkailla kiehtovia henkilöitä, mutta en ole vielä päässyt selville hänen luonteestaan enkä ajatuksistakaan. Tapasin tämän Dimitri -nimisen miehen, kun menimme Ann'in kanssa toivottamaan häntä ja hänen veljeään tervetulleiksi naapurustoon. Dimitrin veljen nimi on Vilhelm, mutta minusta heissä ei ole paljoa samaa näköä, paitsi ehkä vähän silmissä. Ann'ista Vilhelm oli kovin mukava heppu, ja uskon heidän ystävystyvän nopeasti. Toivottavasti Ann'in aviomies ei tule mustasukkaiseksi.
Mutta takaisin Dimitriin. Minusta hän on ylpeä, mutta sekin voi johtua siitä, että hän muutti tänään tänne. Jos hän ei vielä oikein tunne oloaan tervetulleeksi, niin hän esittää ylpeämpää kuin oikeasti on. Ann'in mielestä hän varmastikin on hieman ujo, eikä siksi ole niin puhelias. Ann'ista kaikissa on jotakin hyvää, hän on niin hyväsydäminen ja haluaa tosiaan uskoa, että jokainen tahtoo myöskin kaikille vain hyvää.
Dimitri puhuu kovin älykkäästi ja harkitsee jokaista sanaa - tai pikemminkin jokaista tavua - hyvin tarkkaan, ennen kuin avaa suutaan. Se tekee oloni jotenkin paljon sivistymättömämmäksi ja huomasin itsekin jo ajattelevani enemmän mitä meinaan suustani päästää. En oikein usko, että meistä tulee tämän läheisemmät, mutta aika saa näyttää. Itse tuskin teen mitään asian suhteen, niin ainakin tällä hetkellä luulen. "

Päivät muuttuivat viikoiksi, mutta Dimitristä ei kuulunut mitään. Isla päätteli, että mies ei aikonut tehdä eletäkään jatkaakseen heidän tuttavuuttaan. 'Ei haittaa', Isla sanoi itselleen, vaikka tietysti se haittasi. Olihan Dimitri niin kiehtova herra. Eihän Isla edes tiennyt, oliko mies vapaa! Samassa puhelin pirahti ja Isla säntäsi huoneen poikki puhelimen luokse ja nopeasti nappasi luurin käteensä.
Luurin toisessa päässä itsensä esitteli, kukas muukaan kuin itse Dimitri.
"Huomenta", Isla sai henkäistyä puhelimeen, kun oli tasoittanut hengityksensä jotenkin normaalimmaksi.
"Ei, ette herättänyt.... kiitoksia vain. ... Ihanko totta? Sepäs kummallista!"
Isla yritti toden teolla kuulostaa älykkäältä ja samalla viileältä, mutta taisikin kuulostaa höperöltä ja yli-innokkaalta teinitytöltä. Niin Isla itseään olisi kuvaillut sillä hetkellä.
Dimitri esitti lyhyen ja järkevän kutsun pienimuotoisiin juhliin hänen ja hänen veljensä luona. Isla sai luvan tuoda ystävättärensäkin mukanaan, jos vain halusi.
"Tottahan toki!" Isla hihkaisi toivuttuaan hämmästyksestä. Puhelun loputtua voi jokainen kuvitella, kuinka nuori nainen loikki ylös alas innostuksesta.
"Nyt pitäisi hankkia vielä hieno puku!"